18.10 ich arbeites nicht, ich bin ein student.

Päivät sujuvat verkkaisesti, koska varsinainen lukukausi ei ole vielä alkanuti. Tahti tulee toivon mukaan muuttumaan tiiviimmäksi 24.10 kun talvilukukausi nytkähtää virallisesti liikkeelle. Kävin keskustassa hoitamassa asioita ja ilokseni huomasin, että yliopiston kansainvälinen toimisto oli vihdoin saanut hankittua minulle opiskelijakortin. Olivat sitten onnistuneet suttaamaan jo valmiiksi tumman kuvan ja nyt kortin ylänurkkaan on sitten painettu etäisesti ihmisen hahmoa muistuttava silhuetti, joka näyttää passikuvan sijasta huomattavasti enemmän sormenjäljeltä.

Viimeviikolla sää oli aurinkoinen, mutta nyt alkaa olla jo kylmempi. Taivaalta tulee ajoittain vettä ja pilviä tuntuu riittävän loputtomiin. Kroatialainen Nikola kyseli, millaista suomessa on näin lokakuun puolenvälin aikoihin ja kerroin hänelle, että varmaan kylmimmillään ollaan käyty jo nollassa, joskin päivällä on lämpimämpää. Yleensä kun vaihtarit kyselevät Suomesta, kerron totuudenmukaisesti että Suomessa on tällä hetkellä luultavasti sata astetta pakkasta ja noin seitsemän metriä lunta. Tuntuu hassulta, että he epäilevät minua kun kerron että talvella on viikko pimeää putkeen, eikä kesällä saa nukuttua kun aurinko möllöttää taivaalla yötä päivää. Skeptisyyttä herättää myös tarinat siitä, että suurin osa suomalaisista hankkii perinteisen ajokortin lisäksi poroajokortin, eikä karhu ole meillä pohjoisessa ollenkaan harvinainen lemmikkieläin. Röyhkeimmät kyseenalaistavat myös faktat siitä, että ruokavaliomme koostuu pääasiassa huoneenlämpöisestä hirvenlihasta ja että saunassa on oltava vähintään 120 astetta lämmintä jos suomalainen aikoo ottaa hien muutoin kuin riehumalla.

En osaa vielä käytännöllisesti katsoen yhtään saksaa. Opiskelin kieltä vuoden kahdeksannella luokalla, mutta koska saksanopettajamme oli pelottava natsi, päätin karata keskitysleiriltä ja keskittyä englannin opiskeluun. Kun hain Erasmusvaihtoon viime keväänä, mainitsin, että englanninkieleni on sujuvaa, tulen toimeen ruotsiksi ja jäisin ehkä eloon jos minut tiputettaisiin hyvin matalalla lentävästä helikopterista saksankieliseen maahan. Tällä perustelulla sain paikan Bernistä, jossa puhutaan kyllä saksaa, mutta sellaisella murteella, että äidinkielenään saksaa puhuvat tuntevat itsensä täysin ummikoiksi keskustellessaan paikallisten kanssa. Tänne tullessani tiesin, että kiitos sanotaan saksaksi danke ja entschuldigen tarkoittaa anteeksi. Kävi kuitenkin ilmi, että Bernissä kiitetään ranskaksi sanomalla merci, joten viisikymmentä prosenttia kielitaidostani osoittautui täydellisen käyttökelvottomaksi.

Yliopisto maksaa kielitaidottomalle suomalaiselle saksan alkeiskurssin yksityisessä kielikoulussa ja ensimmäinen tunti järjestettiin tänään tiistaina. Kurssilla oli lisäkseni vain seitsemän muuta oppilasta, joten ryhmä on melko pieni ja intiimi. Saman pöydän ääressä istui mm. brasilialainen jalkapalloilija, Sveitsiläisessä pankissä työskentelevä irlantilainen, ranskalainen kieltenopettaja, kroatialainen liikunnanopettaja ja nähtävästi espanjasta kotoisin oleva työtön rakennustyömies. Oppitunnin aiheena oli tällä kertaa numerot 1-20, aakkoset ja aivan kuin siinä ei olisi kylliksi, myös itsensä esitteleminen. Katselin suu auki kuinka aikuiset ihmiset taantuivat viisivuotiaan tasolle ja suorastaan kilpailivat siitä, kuka muistaa mikä olikaan se numero joka tulee kuutosen jälkeen. Brasilialainen jalkapalloilija oli hienoisesti pulassa voimakkaan espanjankielisen aksenttinsa kanssa, mutta muutaman kertauksen jälkeen hänkin selkeästi osasi todeta ”Ich bin Huan Pablo. Ich arbeites nicht, ich bin eine Fußballspieler..” Työtön rakennustyömies Pedro näki kunnioitettavasti vaivaa saadakseen opettajattareltamme puhelinnumeron, mutta ei sitten osannut kirjoittaa numeroa ylös kun hän sen saksaksi luetteli. Pettymys oli suuri, mutta nyttemmin hän on hyvin motivoitunut saksalaisten numeroiden opiskelija. Parituntinen sujui mukavasti ja jatkan kurssilla tiistaisin ja torstaisin seuraavan 10 viikon ajan. Kurssin opettajana toimii neiti Claudia Dick, joka on muuten ollut Suomessa vaihdossa kokonaisen vuoden ja osoittautui muutenkin Suomifaniksi. Asiat voisivat olla huonomminkin.

Tunnin jälkeen Nikola kutsui jälleen kerrokseensa syömään. Martin oli tehnyt lättyjä ja ne olivat todella hyviä sekä hillolla, että suklaatöhnällä täytettyinä.