Hupsistarallaa sitä taas löytää ittensä kummallisten näppäimistöjen äärestä kun uskaltaa vain lähteä. Slovenia ja Kroatia tuli muutaman kaupungin osalta nähtyä ja nyt etsin kirjaimia koneelta, joka puhuu espanjaa. Tuossa aukinaisen ikkunan alla vonkuu autoja ohi jatkuvalla syötöllä ja lämpömittarissa on jotakuinkin kolmisenkymmentä plus astetta varjoisessakin nurkassa. Tulin tänne Valencian lämpöön Puolasta kotoisin olevan Aleksandran kanssa hänen kavereitaan moikkaamaan ja tässä olisi tarkoitus ottaa aurinkoa tuonne ensi maanantaihin saakka.
Rahaa en nyt ihan mahottomia summia ole tähän reissuun tuhlannut kun lennot järjestyi edullisesti ja asumisesta ei tarvitse sen kummemmin maksaa. Aleksandra eli lempinimeltään Ola (elkää kysykö mikä yhteys näillä kahdella nimellä muka on) oli täällä viime vuonna vaihdossa ja nyt sitten morjestellaan tuttuja paikkoja ja paikallisia kavereita. Ite tunnen Olan tuolta Bernistä kun samassa kerroksessa kerran asutaan.
Valencia on tässä Katalonian (eli Espanjan) länsirannalla välimeren rannalla. Olisko Espanjan toiseksi suurin pitäjä ja aika tiiviiseen pakattua seutua. Keli on aurinkoinen kuulemma 300 päivää vuodessa ja näin toukokuun lopupuoliskolla lämpötila pyörii noin +30 kantturoissa. Paikoittain kadut ovat melko rupuisessa kunnossa, mutta sitten löytyy taas toistakin ääripäätä koreudessaan. Keskustan läpi kulki ennen joki, mutta jossain vaiheessa iimevuosisadan puolen välin paikeilla nämä veijarit ohjasivat joen kaupungin ulkopuolelle ja ranentelivat vedeltä vapautuneen joenpohjan täyteen puistoja ja aivan mahottomia rakennuksia. On ostoskeskusta, hienoja hotelleja, delfinaariota ja taidemuseota vaikka hyry mycket. Ja isoja kuin mahoton.
Mukavaa täällä on näin kolmen päivän kokemuksen perusteella ollut. Emäntämme Rita on kokkaillut todella upeita ruokia joten ei ole minunkaan tarvinnut nälissään kiukutella. Jos ei rannalle olla iltasesta menty sangrian kanssa läträämään niin sitten on katseltu vanhoja Marxin veljesten komedioita tai valloitettu eurooppaa Espanjankielisen Risk-lautapelin ääressä. Mukavata.
Huutelen lisää jos tulee jotain mainitsemisen arvoista. Siihen asti moi isolla moolla!
keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006
tiistaina, toukokuuta 09, 2006
9.5 Ljublijanaan!
Tavarat on pakattu reppuun ja viimeisen kolmen tarkistuskerran perusteella passi todellakin on olkalaukussa. Pari t-paitaa, pyyhe, muutamat bokserit, shortsit, pesuvehkeet, sukkia ja kameran laturi. Tärkeimmät on mukana. Ai niin se kamera! Vetasen vielä Spagetin pestolla naamariin ja kävelen tuohon parin sadan metrin päähän rautatieasemalle. Ensin keskustaan, siitä Zürihichin junaan, siellä vajaan tunnin odottelu ja sitten Zagrebia kohti puksuttelevaan yöjunaan.
Hyvät kaverini Martin ja Tadeja kutsuivat minut kyläilemään Ljublijanaan, Sloveniaan. No sinne sitten! Oleskelen siellä näillä näkymin keskiviikosta sunnuntaihin, mutta koska paluulippua ei ole ostettuna niin mistäs tuota tietää tarkasta kotiutumisajasta. Perillä paikanpäällä olen aamulla puoli yhdeksän aikaan. Saapa näkyä kuinka freesissä kunnossa sitä ollaan kun yö piereskelty hikisessä vaunussa.
Äkkiä nyt loput ruoka suuhun ja menoks!
Hyvät kaverini Martin ja Tadeja kutsuivat minut kyläilemään Ljublijanaan, Sloveniaan. No sinne sitten! Oleskelen siellä näillä näkymin keskiviikosta sunnuntaihin, mutta koska paluulippua ei ole ostettuna niin mistäs tuota tietää tarkasta kotiutumisajasta. Perillä paikanpäällä olen aamulla puoli yhdeksän aikaan. Saapa näkyä kuinka freesissä kunnossa sitä ollaan kun yö piereskelty hikisessä vaunussa.
Äkkiä nyt loput ruoka suuhun ja menoks!
keskiviikkona, toukokuuta 03, 2006
3.5 Valpurinpäivä ja sen jälkeinen elämä
Sinne meni jo toinen vappu putkeen maailmalla reissatessa. Viimevuonna tähän aikaan rellestin Barcelonassa ja nyt sitten ällistellään ylioppilaiden ja suomalaisen työn juhlaa täällä Bernin suvessa. Kokoonnuimme sunnuntaina puolen päivän aikaan yliopiston päärakennuksen eteen isolle nurmikentälle nautiskelemaan eväitä suomivoittoisella porukalla ja niinhän siinä kävi, että kun olimme hetkisen napostelleet juustoja ja salaattia, kaivoi joku kuoharipullon repustaan, sitten toisen, jollain sattui olemaan kolmas ja niin edelleen nopeasti kiihtyvällä tahdilla kunnes illan tultua piknikpaikkamme viereen levittäytyvästä pullomerestä oli tullut yleinen turistinähtävyys, jota vitsikkäimmät ohikulkijat kävivät oikein valokuvaamassakin. Itsehän otin ihan muutaman maljallisen ikään kuin tehostamaan ruuansulatusta ja tiettävästi ryyppy silloin tällöin tekee myös hyvää sydämelle. Aurinko paisteli hajanaisten pilvien seasta mukavan lämpöisesti ja nurmikentällä oli muitakin seurueita samoissa puuhissa. Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin jatkamaan ja perin Sveitsiläisen racklette-aterian jälkeen olo oli kuin betonilla täytetyllä kumiveneellä. Kotiin mars, pää tyynyyn ja taju pois.
Vaan eipäs ollut kesäinen pikniksää vielä riittävän lämpöinen koska nyt tuntuu ties kuinka monetta kertaa tämän vuoden aikana, että kurkkuun on asettunut keskikokoinen siili ja päässä suhisee siihen malliin, että kuumetta voi hivenen olla jossain kohtaa sisuskaluja. Köllötellään nyt sitten sisällä ja odotellaan parempaa oloa. Olen kyllä koittanut popsia omenoita ja vitamiineja, mutta vähän väliä joku osa kropasta tuntuu tulehtuvan ja turpoavan, että tiedä tässä sitten johtuuko huono kunto naapureista, ruokavaliosta, naapureiden ruokavaliosta vai siitä, että Feng shui-sisustusopin mukainen qi-energia ei pääse virtaamaan huoneeni läpi riittävän hyvin. Kyseessä täytyy olla kyllä äärimmäisen tyhmä ja likinäköinen energiavirta jos se ei näitten muutamien hassujen huonekalun ja vähien kirjojen läpi pysty kohtuudella rymyämään. Ehkä syy on sittenkin siinä kellertävässä nesteessä, joka valuu jääkaapissa jostain ylemmiltä hyllyiltä ruokieni päälle. Tai kenties käsien, astioiden ja pöytien pyyhkimiseen käytettävät monitoimiset keittiöpyyhkeet todella ovat niin likaisia kuin miltä ne vaikuttavat. Tai ehkä minut vain on kasvatettu desinfioidussa pumpulissa ja olen yksinkertaisesti liian pehmeä.
Onni on sellainen lyhyt kausi kurkkutulehduksien välissä kun sylki ei ole harmaanvihreää tytisevää hyytelöä ja kauppalaskussa ruokatarvikkeiden osuus on niistovälineitä suurempi.
Lämpömittari keikkuu +20°C nurkilla ja ulos tekisi mieli. Olen suunnitellut tässä jo jonkin aikaa polkupyörän vuokraamista, vaan en ole vielä saanut asiaa hoidettua. Asunnoltani on matkaa keskustaan aika tarkalleen viitisen kilometriä ja kävellen sen taitaa noin kolmessa vartissa. Polkupyörällä välin hurauttaa jopa alle 15 minuutissa. Junalippu lopuksi aikaa maksaisi noin 110 euroa ja polkupyörän vuokraaminen olisi kolmeksi kuukaudeksi noin 65 euroa, joten ei tässä mistään valtavista taloudellisista säästöistä ole kyse. Kai se pyörä toisi oman vapauden liikkumiseen nyt kun säät ovat hyvät ja etäisyydet melko vähäiset. Pyörän vuokraan sisältyy myös korjaaminen, joten jos käy niin että penkki pyörähtää päin persettä ja renkaat alkavat yllättäen laahaamaan maata, ottavat ammattimiehet kapistuksen huollettavakseen. Ja kun kyseessä on vuokrakampe, on siitä eroonpääseminen helppoa kun kotiudun tuossa heinäkuun loppupuolella.
Vaan eipäs ollut kesäinen pikniksää vielä riittävän lämpöinen koska nyt tuntuu ties kuinka monetta kertaa tämän vuoden aikana, että kurkkuun on asettunut keskikokoinen siili ja päässä suhisee siihen malliin, että kuumetta voi hivenen olla jossain kohtaa sisuskaluja. Köllötellään nyt sitten sisällä ja odotellaan parempaa oloa. Olen kyllä koittanut popsia omenoita ja vitamiineja, mutta vähän väliä joku osa kropasta tuntuu tulehtuvan ja turpoavan, että tiedä tässä sitten johtuuko huono kunto naapureista, ruokavaliosta, naapureiden ruokavaliosta vai siitä, että Feng shui-sisustusopin mukainen qi-energia ei pääse virtaamaan huoneeni läpi riittävän hyvin. Kyseessä täytyy olla kyllä äärimmäisen tyhmä ja likinäköinen energiavirta jos se ei näitten muutamien hassujen huonekalun ja vähien kirjojen läpi pysty kohtuudella rymyämään. Ehkä syy on sittenkin siinä kellertävässä nesteessä, joka valuu jääkaapissa jostain ylemmiltä hyllyiltä ruokieni päälle. Tai kenties käsien, astioiden ja pöytien pyyhkimiseen käytettävät monitoimiset keittiöpyyhkeet todella ovat niin likaisia kuin miltä ne vaikuttavat. Tai ehkä minut vain on kasvatettu desinfioidussa pumpulissa ja olen yksinkertaisesti liian pehmeä.
Onni on sellainen lyhyt kausi kurkkutulehduksien välissä kun sylki ei ole harmaanvihreää tytisevää hyytelöä ja kauppalaskussa ruokatarvikkeiden osuus on niistovälineitä suurempi.
Lämpömittari keikkuu +20°C nurkilla ja ulos tekisi mieli. Olen suunnitellut tässä jo jonkin aikaa polkupyörän vuokraamista, vaan en ole vielä saanut asiaa hoidettua. Asunnoltani on matkaa keskustaan aika tarkalleen viitisen kilometriä ja kävellen sen taitaa noin kolmessa vartissa. Polkupyörällä välin hurauttaa jopa alle 15 minuutissa. Junalippu lopuksi aikaa maksaisi noin 110 euroa ja polkupyörän vuokraaminen olisi kolmeksi kuukaudeksi noin 65 euroa, joten ei tässä mistään valtavista taloudellisista säästöistä ole kyse. Kai se pyörä toisi oman vapauden liikkumiseen nyt kun säät ovat hyvät ja etäisyydet melko vähäiset. Pyörän vuokraan sisältyy myös korjaaminen, joten jos käy niin että penkki pyörähtää päin persettä ja renkaat alkavat yllättäen laahaamaan maata, ottavat ammattimiehet kapistuksen huollettavakseen. Ja kun kyseessä on vuokrakampe, on siitä eroonpääseminen helppoa kun kotiudun tuossa heinäkuun loppupuolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
