10.10 Ensimmäinen maanantai

Maanantai-aamuna touhusin kaikenlaista yksin keittiössä. Tapasin mukavan Unkarilaisen pojan, joka kohteliaasti keitti minulle kupin kahvia ja tarjosi myös suklaata. Olin hivenen pihalla keittiön ja yhteisten tilojen käytön suhteen ja taisin osua kerroksessa osuvan Sveitsiläisen tytön äidinvaistohermoon, koska hän lupautui näyttämään minulle tien bussipysäkille ja sitäkautta myös Bernin keskustaan. Bussipysäkki on aivan talomme vieressä, joten kyyti oli aika simppeli oppia nyt kun joku vaivautui näyttämään tien. Junaa en vielä oppinut käyttämään, mutta ajattelin, että ehkä jo seuraavana päivänä kokeilisin rautateiden toimivuutta paikallisliikennevälineenä.

Maanantaina asioin ensimmäistä kertaa yliopiston päärakennuksen toimistossa, josta sain kartan ja suunnan yliopiston kansainväliseen toimistoon. Kansainvälisessä toimistossa minulle kerrottiin, että kontaktihenkilöni Stefan Ackermann ei ole tänään tavoitettavissa ja että minun tulisi tulla tiistaina uudelleen. Sain myös kuulla, että saksankielen tasoni on niin kamala etten voi osallistua Erasmusopiskelijoille tarkoitetulle intensiivikurssille. Sain ohjeet käydä kyselemässä yksityiseltä kielikursseja järjestävältä taholta kurssien hintoja ja aikatauluja. Yliopisto kuulemma maksaa saksankielen peruskurssini kustannukset, joka näin äkkiseltään kuulostaa melko mukavalta. Katotaan nyt pääsenkö ilmoittautumaan jollekkin kurssille. Kävin tekemässä kielikokeen yksityisellä Migros-nimisellä kielikurssilla, mutta tämän kielikurssin aikataulut näyttäisivät menevän päällekkäin taloustieteellisen tiedekunnan kurssien kanssa. Asiaa selvitellään.

Piipahdin myös pikaisesti taloustieteellisen tiedekunnan yhteyshenkilö Philip Ackermannin luona. Hän oli mukava ja rento heppu joka kertoi kursseista ja niille ilmoittautumisista. Asia hänen kanssaan tuli hoidettua melko nopeasti. Tulin kotiin viiden aikaan todella väsyneenä. Olin kävellyt koko päivän ympäri keskustaa, mennyt väärällä bussilla ihan väärälle puolelle kaupunkia, tullut takaisin keskustaan, ottanut oikean bussin kohti kotia, käynyt ekaa kertaa ruokakaupassa jossa en erottanut olutpulloa ruokaöljypullosta, tullut kotiin, paistanut bratwurstia pannulla, todennut että se ei kypsy ollenkaan, laittanut nämä valkoiset makkarat uuniin, jossa ne poksahtivat keskeltä halki, mutta osoittautuivat lopulta ihan syötäviksi ja lopulta popsinut makkarat ketsupin kera. Olin melko poikki. Kun pääsin omaan huoneeseeni, kaaduin sänkyyn, nukuin tunnin, heräsin, kokeilin nettiä, se toimii, juttelin Marin ja Jarin kanssa, pesin hampaat ja laitoin uudelleen nukkumaan melko väsyneenä. Asioiden hoitaminen ja jatkuva käveleminen on osoittautunut raskaaksi sekä hekisesti, että fyysisesti. Olen ollut kuitenkin hyväntuulinen jopa väsyneenä, eikä masennus tai koti-ikävä ole päässyt vielä yllättämään. Oikeastaan olen ollut melko yllättynyt reippaasta asennoitumisestani uuteen ympäristöön. Kaiken kaikkiaan alku on ollut paljon helpompi kuin oletin. Kai se on kiinni asennoitumisesta...