11.10 Kamalasti ulkomaalaisia täällä!

Heräsin melko väsyneenä, eikä oikein tuntunut mukavalta nousta sängystä. Menin keittiöön ja paistoin itselleni tukevasti kananmunaa ja pekonia. Arvelin, että tulen pyörimään koko päivän kaupungilla ylimääräinen energia voisi olla tarpeen. Keittiössä tapasin toisen sveitsiläisen tytön, jonka kanssa juttelin aikomuksistani päivälle. Tarkoitukseni oli vierailla kansainvälisessä toimistossa ja hoitaa asiat kuntoon ulkomaalaisviraston kanssa. Kyselin häneltä reittiä rautatieasemalle ja voi olla, että vaikutin täysin toivottomalta, koska hän hetken mietittyään totesi, että voisi yhtä hyvin näyttää minulle reitin asemalle ja näyttää junien toiminnan muutenkin.

Keskustaan päästyäni menin kv-toimistoon kysymään paikallista Erasmusyhteyshenkilöäni Stefan Ackermannia. Hän ei ollut vielä tuolloin tavattavissa ja sain kuulla, että saisin odottaa kolmisen tuntia. Lähdin käveleskelemään kaupungille tutustumaan keskustaan. Sää oli edelleen todella hieno. Aurinko paistoi ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Menin keskustassa sijaitsevalle Bärnenplazelle, jossa oli jonkinsortin markkinat meneillään. Sotilasorkesteri soitti, ihmiset söivät ulkona lounastaan, muutama tyyppi pelasi jättimäistä shakkia ja torikauppiaat tekivät kauppaa. Ostin muutaman postikortin ja palan hasselpähkinä-vaniljasuklaata torin läheltä olevasta kaupasta ja käveleskelin ympäriinsä. Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen aloin olla todella väsyksissä. Kävelin yliopiston vieressä olevaan puistoon ja asetuin selälleni puiselle divaanille puiston laitaan. Aurinko paistoi lämpimästi ja vaikka puisto on aivan rautatieaseman yläpuolella, ei meteliä oikeastaan ollut juurikaan. Säpsähdin hereille noin vartin päästä ja silmiäni hieroen koetin päästä takaisin todellisuuteen. Olin nukahtanut divaanille kuin pikkuvauva.

Vaikka päivä oli ollut mukava ja asiat olivat päällisin puolin hyvin, olin hieman hermostunut, että en tutustuisi muihin erasmusopiskelijoihin, koska en voinut osallistua saksankurssille olemattoman kielitaitoni vuoksi. Onhan Bern ihan kiva paikka, mutta yksin ollessa siitä on ehkä vaikeampi nauttia. Tallustelin kohti kv-toimistoa, jossa sain jälleen kerran kuulla, että Stefan ei ole tavattavissa. Istahdin odottelemaan ja kohta paikalle tuli muutama muukin Erasmus-opiskelija. Toinen oli pitkä ja karvainen poika oli nimeltään Antonio, kotoisin Espanjan itärannikolta ja toinen pieni vaalea tyttö Saksasta. Jutustelu alkoi sujua aika nopsaan ja kv-toimistossa asioinnin jälkeen menimme kolmestaan kahville läheiseen opiskelijaruokalaan. Molemmat olivat mukavia ja puheliaita tyyppejä.

Olin tavannut jo Jyväskylässä Mehtälän Katrin, joka on toinen Jyväskylästä tuleva erasmus. Olimme hänen kanssaan yhteydessä messengerilllä ja sain kuulla, että kielikurssilaiset aikoivat istua iltaa meidän talossamme muutamaa kerrosta ylempänä. Piipahdimme Antonion ja Janinen kanssa asuntoamme lähellä olevassa Coop-kaupassa ostamassa hieman olutta, sipejä ja viinirypäleitä illanistujaisia varten ja menimme paikalle kahdeksan aikaan illalla kuten oli sovittu. Kerroksen 19 olohuoneessa oli jo istuskelemassa kymmenkunta tyyppiä, joista valtaosa oli tyttöjä. Itse asiassa minun ja suomalaisen Mikon lisäksi paikalla ei ollut ketään muita miehenpuolia. Istuskelimme ja juttelimme niitä näitä muutaman tunnin ajan. Osa joi viiniä tai olutta, osa pitäytyi mehulinjalla. Kun tulin myöhemmin takaisin omaan huoneeseeni olin jälleen hyvin väsynyt. Pää tyynyn, taju pois ja unta aamuun asti.