Olin varannut itselleni pyykkivuoron talon kellarista aamu yhdeksän aikaan ja kaduin sitä heti kun puhelin rääkäisi ensimmäisen herätyspiippauksensa. Kävin puolialasti ja unisena sullomassa pyykit koneeseen ja marssin keittiöön syömään. Pyykkikoneeseen piti ostaa 50 frangin sirukortti jota tarjotaan koneelle ennen ja jälkeen pesun. En tajunnut saksankielisistä pesuohjeista paljoakaan ja sävelsin lonkalta ohjelman pyörimään, kunnes näin seinällä myös englanninkieliset ohjeet. Tein ilmeisesti jotain oikein, koska pyykit tulivat ajallaan koneesta ulos, ehjinä, puhtaina ja märkinä. Kellarissa on pesukoneiden lisäksi myös kaksi kuivausrumpua, joista toisessa oli tällä kertaa pyörimässä untuvatyyny ja kuusi tennispalloa. En tiedä miksi enkä jäänyt ottamaan selvää. Ilmeisesti joku homeopaattista jonglöörausta harrastava Beetlehemin taikuri haluaa ladata pallonsa liike-energialla.
Siivosin huoneeni ja lähdin kaupungille ilmoittautumaan kielikurssille. Tapasin keskustassa Kroatialaisen Nikolan joka neuvoi kielikurssille ilmoittautumisessa ja tiesi kaupungin kalleimman kielikurssin. Ylipisto maksaa kurssin, joten en suostu vastaanottamaan mitään muuta kuin ensiluokkaista opetusta. Kävimme myöhemmin kahvilla keskustassa ja hän kutsui minut heidän luokseen toiseen opiskelijataloon illalliselle. Itäisen Euroopan väki on perustanut illallisringin, jossa jokainen kokkaa vuorollaan. Porukassa on kuusi jäsentä ja nähtävästi minä olen nyt seitsemäs. Tällä kertaa ruokana oli pastaa maustettuna tuorekurkulla. Sapuska maistui nälkäisille ruokailijoille ja maku oli mieto mutta miellyttävä. Kokkina hääräsi Puolasta, Kroatiasta tai Slovakiasta kotoisin oleva Tadeja. Ruuan yhteydessä opetin väelle seurallisesti suomalaisia kirosanoja. Ilta sujuikin sitten rattoisasti perkeleen ja saatanan raikuessa itäeurooppalaiselaisittain painottaen.
Menimme junalla keskustaan muutamalle oluelle Les Amies-nimiseen baariin. Vein takkini paikan alakertaan ja menin ylös tilaamaan itselleni juotavaa. Pyysin baarimikolta ilmeisen typerästi ”a pint of lager, please” ja sain vastaukseksi äärimmäisen huvittuneen ja hämmästyneen kiljahduksen ”A PINT OF LAGER?!”. Koko baari tuntui hiljentyvän, musiikki lakkasi soimasta ja tuntui kuin kaikki kuppilan konkkanokat olisivat kääntyneet katsomaan minua hengitystään pidätellen. Hetken luulin, että olin kyseenalaistanut baarimikon seksuaalisen identiteetin, koska hän oli selvästi ärsyyntynyt ja yhtä aikaa aggressiivisen huvittunut. Tiskillä vieressäni huojunut nuorehko pukumies yhtyi ihmettelyyn ja he naureskelivat hetken kustannuksellani Berninsaksaksi korahdellen. Pahoittelin selvästi tökeröä käytöstäni sanomalla ”Im sorry, umm..could I have something to drink, please..”. Hienoisesti humalainen pukumies mutisi punaviinilasilleen kuinka englantilaiset aina pyytelevät kaikkea anteeksi. Vastasin hänelle olevani suomesta, mutta tämä oli selvästi tehnyt jo johtopäätöksensä koska vastauksena oli pelkkää silmien pyörittelyä ja loppua kohden nousevalla äänenpainolla kiekaistu ”AND..?!” Baarimikko virnisteli ettei heillä ole tuoppeja mutta melko isoja laseja kylläkin. Hän antoi minulle lasillisen olutta ja annoin hänelle rahat. Kävelin hyvin hämmentyneenä alakertaan murjottamaan posket punaisena ja sydän ylikierroksilla käyden. Vaikka minä tilaisin vastasyntyneitä peltohiiriä valkoviinillä täytetyssä kusipotassa, ei oleta saavani vastaukseksi vittuilua yhdeltäkään pitkätukkaiselta nappisilmältä, vaan nöyrän pahoittelun, koska valkoviini sattuu juuri tällä hetkellä olemaan lopussa ja lopuksi ehdotuksen, joka sisältää kusipotan, peltohiiriä ja pullollisen talon parasta punaviiniä. Bernin yöelämä on kuulemma melko rauhallinen. Juuri hetki sitten se rauhoittui yhden surkean kuppilan verran lisää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti