1.11 Arkea päivä kerrallaan

Elo täällä on alkanut asettua uomiinsa. Päivät sujuu vakiintuneeseen tahtiin ja luennotkin ovat vihdoin alkaneet tälle lukukaudelle. Illat kuluu kavereiden kanssa ruokaillessa, pingistä pelatessa ja elokuvien parissa. Nyttemmin olen aloittanut myös "oikeita" urheiluharrastuksia pingiksen lisäksi. Olen käynyt muutamaan otteeseen juoksentelemassa lähipuistossa, piipahtanut kuntosalilla ja pelaillut pari kertaa sisäjalkapalloa.

Olimme eilen viisihenkisen Bern-out joukkueemme kanssa yliopiston urheiluhallilla pelaamassa sisäjalkapalloa. Reilunkokoinen sali oli jaettu nostoseinillä kolmeen osaan ja vapaamuotoiseen turnaukseen osallistui noin kymmenisen joukkuetta. Häkkipalloksi ristityssä sisäfutiksessa on periaatteessa samat säännöt kuin perinteisessä jalkapallossa, joskin urheilijamaisen käytöksen sijasta suosiossa tuntuu olevan vankilaympäristöön soveltuva agressiivinen pelityyli. Ensimmäinen peli päättyi tasan 1-1 ja seuraavat kaksi voitimme murskalukemin. En ole pitkään aikaan harrastanut jalkapallon tai sählyn kaltaista nopeatempoista palloilua ja välillä tuntui että oksennan keuhkoni pihalle. Slovenialainen Martin loukkasi jo ensimmäisessä pelissä koipensa, joten pelasimme kaikki pelit ilman vaihtomiestä.Syke huiteli lähellä kahtasataa ja aloin pehmentyä melkolailla. Liiallinen repiminen kostautui löysinä nivelinä ja niinhän siinä kävi että nopeassa sivuttaisliikkeessä astuin vasemman nilkkani päälle ja kaaduin naamalleni keskelle salia, jossa sitten ryömin ja röhkin muutaman minuutin tuskissani. Sain kengän pois jalastani ja kinkkasin pukuhuoneeseen, jonne jalkapallokerhon pitäjä toi minulle jäitä jalan päälle laitettavaksi. Kinkkasin vielä Fellergutiin illalliselle ja painuin sitten kotiin. Illalla ennen nukkumaanmenoa jalka oli erityisen kipeä. Koetin jäähdytellä sitä kylmällä pyyhkeellä, joka ei auttanut sen kummemmin kipuun tai turvotukseen mutta sai sänkyni näyttämään yökastelijan makuupaikalta. Aamuun mennessä jalka turposi hieman lisää ja tällä hetkellä kävelen hyvin hitaasti kinkaten.

Asiasta arpakuutioon, Saksalainen Hendrik kävi eilen huoneessani ja oli todella hämmästynyt. Kuten olen jo aikaisemmin purnannut, Tscharnergutin tornitalossa oleva tukikohtani on soman asumuksen sijasta yksi 15m2 huone ympäröitynä steriileillä valkoisilla seinillä. Ikkunoiden edessä roikkuvat vastenmieliset verkkoverhot ja herkkiä skandinaavisia varpaitani kutittelee ruskea kokolattiamatto, jota saan niistän aamuisin keuhkoistani. Spartalaisen yksinkertaista huonetta on täyttämässä ainoastaan sänky, kirjoituspöytä, pieni hylly ja ulko-oven vieressä pesuallas. Hän oli kuulemma menossa lähiaikoina Ikeaan ja aikoi raahata minut mukanaan hankkimaan jotain sisustustarvikkeita joilla saisin sellini näyttämään enemmän kotoisalta. Tietty askeettisuus toisaalta viehättää tällaisessa elämänvaiheessa, enkä tottapuhuen kaipaa tällä hetkellä mitään tiettyä tavaraa tai huonekalua. Kun muutin tavarani pois Jyväskylästä, huomasin kuinka valtavasti minulla oli turhaa rojua, jota en ikinä käytä tai tarvitse. Vein siis kaiken tarpeettoman Kyläjokeen noin kuukausi ennen Berniin lähtöäni ja harjoittelin elämistä rinkkani sisällön turvin. Kunhan asunto on jollain tavalla kaulustettu, keittiöstä löytyy astiasto ja taisteluvälineet, ei alhaisella budjetilla elävä opiskelija paljoa muuta tarvitse. Vaatteet, peseytymisvälineet ja Applen ibook - Siinäpä ne tärkeimmät.

Avasin itselleni pankkitilin maailman suurimmasta yksityispankista UBS:stä. Nyt on sitten minullakin Sveitsiläinen numerotili, jonne voin piilottaa miljardini jos niitä jossain vaiheessa sattuu jostain siunaantumaan. Tili on opiskelijoille suunnattu maksuton halpisversio, joten joudun sulkemaan tilini kun lähden takaisin kohti kotisuomea heinäkuussa 2006. Sain silti käyttööni täysverisen nettipankin, maksukortin ja käyttö- ja säästötilin. Säästän melko paljon käsitettelymaksuissa kun siirrän suurehkon summan kertarysäyksellä paikalliselle tililleni, josta sitten makselen vuokrat ja muut menot.

Istun yliopiston päärakennuksen alakerrassa olevassa mikroluokassa. Täällä on kuuma ja huoneen ominaistuoksu tuntuu olevan hienostunut hien ja suolikaasun yhdistelmä, joten otan ja lähden huitelemaan kohti raikasta ulkoilmaa. Illalla ohjelmassa on saksan peruskurssi ja myöhemmin fondue-illallinen keskustassa sijaitsevassa ravintolassa. Melko kallista, mutta kuten Kroatialainen Nikola jo sujuvasti hokee, "elama onn!".