4.11 Junalla kouluun

Taitoin siis koipeni jalkapallopelissä tämän viikon maanantaina. Nyttemmin olen päässyt parantumisprosessissa jo ”vaihtaa väriä kerran päivässä”-vaiheeseen ja tällä hetkellä kierrossa on luumun sininen. Nilkka on edelleen turvoksissa mutta väristä ja rumasta ulkonäöstä ei tunnu olevan arkisessa kävelyssä juurikaan haittaa. Aamuisin on hankalaa päästä liikkeelle, mutta jo matkalla rautatieasemalle voin tuntea kuinka yön aikana korjaantuneet jänteet antavat periksi ja voin kinkata nopeudella, jolla myöhästyn junasta vain muutamalla kymmenellä sekunnilla. En joudu silti odottelemaan järin pitkään, koska junaliikenne on täällä vilkasta. Keskustaan pääsee varttitunnin välein läheisellä Bumbliz Nord-asemalla pysähtyvillä paikallisjunilla ja junamatkan pituuskin on vain vaivaiset 5-6 minuuttia. Asunnoltani rautatieasemalle on matkaa noin 300 metriä ja keskustan päärautatieasemalta yliopistolle matkaa kertyy noin 50-500 metriä riippuen rakennuksesta. Etäisyydet eivät siis ole järin pitkät ja nyt kun olen oppinut käyttämään sekä junia, että busseja, singahtelen kotoa keskustaan nopeasti ja varmasti.

Torstai 3.11 oli rauhallinen, mutta pitkä päivä. Puolenpäivän aikaan piti olla Market driven organisation-nimisen kurssin luento, mutta kun menin kurssille merkityn luentosalin edustalle, oli siellä aivan eri jamit menossa. Kävin yliopiston opiskelijaravintola Mensassa syömässä ja tapasin siellä sattumalta muutaman kaverinkin. Opiskelijaruoka täällä on melko epäterveellistä, kallista ja mutta yllättävän hyvää. Rasvaa tihkuva pihvi ja ranskalaiset perunat juustokastikkeella täyttää mahan noin 4-6 eurolla joskaan hintaan ei sisälly juomaa ja pienehkön tuhkakupillisen salaattia saa vasta eri maksusta. Täkäläiset opiskelijat eivät näytä käyttävän opiskelijaravintoloiden palveluita kovinkaan paljon, vaan hakevat ruokansa mieluummin jostain keskustan lukuisista take off-lounaspaikoista mukaansa. Kelit ovat viimeaikoina suosineet ulkona ruokailijaa yli 20 asteen helteillä ja puistot ovat täynnä myöhäisestä kesästä nauttivista ihmisistä. On suorastaan epäilyttävän täydellistä, että vielä marraskuussa voi hikoilla ulkona vihreällä nurmella t-paitasillaan tallustellen. Tarvinneeko edes sanoa, että päivä kului ulkosalla kahvitellen ja korttia pelaten. Ostimme iltapäivällä puolikkaan grillatun kanan, perunasalaattia ja tuoretta leipää ja marssimme Münsterparkkiin evästelemään. Pimeän saapuessa ilma tietysti viileni nopeasti, jolloin puistossa saksanläksyjen parissa touhuava nuoriso joutui pukemaan takkia niskaansa ja turvautumaan puhelimen lappuun, jotta viimeiset tehtävätkin saatiin pimeässä syysillassa valmiiksi ennen 18:20 alkavaa saksantuntia.

Saksankurssin jälkeen ajelin vielä bussilla yliopiston liikuntahallille jossa yritin opetella käyttämään kalliin oloisia kuntosalilaitteita lihaksistoni hyväksi. Puolitoistatuntisen ähellyksen jälkeen olin väsynyt ja nälkäinen eli molemmat harjoittelun päätavoitteet saavutettiin. Pääsin Saksalaisen Hendrikin kyydissä takaisin kotiin Tscharnergutiin, josta jatkoin heti matkaa kohti illallisporukan kokoontumispaikkaa, Fellergutia. Puolalainen Maria oli kokannut herkullista laatikkoa kesäkurpitsasta, tomaatista ja juustosta. Ruoka oli kevyttä, mutta sitä oli riittävästi. Kun jälkiruuaksi pöytään kannettiin vielä puolen litran olut, oli olo kuin kovemmallakin karjulla. Tulin asunnolleni vasta 12 jälkeen eikä unta tarvinnut tuolloin enää houkutella. Taju lähti sinä siunattuna hetkenä kun posken iho kosketti lättänää untuvatyynyä ja pirullisesti virnuileva nukkumatti ohjasi nukkuvan mieleni suoraan yliväsymys-osastolle, jossa yön tunnit vierähtivät sekavissa merkeissä. Ystävät ja tuttavat puuhastelivat surrealistisissa maisemissa ja muutama kissanpentu koetti alituiseen varastaa polkupyöräni. Perjantai-aamu tuli nopsaan ja puhelin alkoi rääkyä jossain ovelta sängylle johtavan vaatejonon alla.

Tästä kun pääsen jaloilleni niin syön jotain, painelen keskustaan, ostan muutaman postikortin ja keksin sitten lennosta jotain tavattoman hyödyllistä ja kehittävää. Illalla suuntaan kohti Zürichia, jossa paikalliset suomalaiset ovat kuulemma järjestämässä Suomi-aiheisiä kökkäjäisiä. Tulen takaisin Berniin, joko lauantaina tai sunnuntaina riippuen kuinka pitkään karjalanpiirakoita piisaa.