27.11 Lausanne

Päivät soljuvat kohti joulua ja päivät tuntuvat olevat toinen toisensa näköisiä. Sosiaaliset ympyrät ovat tiivistyneet niin, että vietän iltaa usein samojen naamojen kanssa ruokaillessa, urheillessa ja elokuvia katsellessa. Monia alkuaikojen tuttuja on hukkunut yhteen sopimattomien aikataulujen väliseen kuiluun ja aika ajoin arki väsyttää niin, että kämpille tullessa tekee mieli laittaa verhot kiinni ja istua koneen ääreen möllöttämään. Onneksi viikonloput ja sekalaiset tapahtumat ovat värittämässä kalenteria.

Perjantaina 18.11 jossain opiskelija-asuntola Fellergutin kerroksista oli lauluilta, jossa kahden kitaristin säestyksellä lauleskeltiin tuttuja ja tuntemattomia lauluja. Punaviiniä oli jostain siunaantunut siinä määrin paljon, että noin kolmen aikaan aamuyöstä heräsin tilanteeseen jossa en ole enää pitkään aikaan osannut laulaa pätkääkään. Suusta tulvi kyllä jatkuvaa mölinää, mutta äännähdykset eivät vain osuneet sanan tai sävelen muodossa oikeaan säkeistöön tai sen koommin lauluunkaan. Nukkumaanhan sitä piti vääntäytyä, mutta kun asetuin Nikolan huoneen lattialle kasattuun tyynyrykelmään lepäämään, tuntui kuin painovoimasta vastuussa oleva henkilö olisi unohtanut maksaa laskunsa ja huone pyöri villisti tyhjässä avaruudessa. Pyöriminen kiihtyi aina kun suljin silmäni ja mahalaukussa majaileva punaviini oli selvästi tulossa ylös ihmettelemään, että mikä siellä ylhäällä oikein kieputtaa.

Muutaman Allah-asennossa vietetyn vessahetken jälkeen horisontti asettui likimäärin oikeille sijoilleen ja nukahdin hetkisen. Kolmen tunnin kemiallinen lepo sai riittää koska tunteeton herätyskello pärähti soimaan klo 8:30 merkkinä siitä että matka Lausanneen olisi määrä alkaa. Olimme sopineet reissuun lähtemisestä perjantaina illallisen yhteydessä, mutta suunnitelma oli unohtunut heti kun joku kaivoi kitaran ja lauluvihkon esille. Onneksi Nikola oli muistanut laittaa herätyksen kelloonsa. Määrätietoisesti nousin sängystä, otin seinästä tukea ja menin aamupesulle. Hammasharjaa ei tietty ollut mukana joten etusormi sai kelvata hienostuneemman harjausvälineen puutteessa. Viileästi vain hammastahnaa etusormen päähän ja kohti takahampaita.

Lausanne on kaupunki Sveitsin Ranskankielisellä alueella Genevejärven rannalla. Bernistä sinne on matkaa autolla noin 90km ja matka taittuu moottoriteitä pitkin noin tunnissa. Maisemat Genevejärven rannalta ovat upeat erityisesti pilvettömällä säällä, jolloin järven takana möllöttävät vuoret tuntuvat olevan aivan vieressä järven vastarannalla. Oloni oli vielä hieman nestemäinen kun kävelimme pitkin rantabulevardia kohti Lausannen kuuluisaa olympiamuseota, jonne on kerätty jos jonkinlaista muistoa menneistä kisoista. Katselin mykistyneenä mm. videopätkää Matti Nykäsen kultavuosista ja jouduin selittämään muille mukana olleille, että mitä tälle Mäkihypyn mahtihahmolle mahtaa nykyään kuulua. Olivat he huhuja kuulleet, mutta yllättyivät silti kun kerroin Matin nykytouhuista. En ole sen kummemmin koskaan seurannut olympialaisia, joten olin yllättynyt kuinka kiinnostava museosta oli tehty. Erityisesti 1983 Los Angelesissa järjestetyt kisat tuntuivat graafiselta ilmeeltään tutuilta. Muistelen, että mainoskrääsää oli tulvinut Tornioon saakka ja myös minulla oli kisojen maskottilintu pehmoleluna pyörinyt. En voi muistaa varsinaisista kisoista mitään, mutta kun kyseessä olivat jenkkien markkinointikoneiston kotikisat, ei ole ihme jos oheistuotteita on riittänyt kauas suomeen saakka. Päivä oli aurinkoinen, joten vietimme museokierroksen jälkeen aikaa kaupungilla tallustellen. Oli päivänselvää, että kaupunki todella sijaitsee ranskankielisellä alueella. Osa kauppojen myyjistä ei halunnut ymmärtää saksaa tai englantia ja kadulla ihmiset kävelivät päälle jos hoopo turisti ei ymmärtänyt väistää. Tarinat hienoisesti koppavista ranskalaisista eivät siis ole täysin tuulesta temmattuja, joskin Lausannen hienostelijat olivat kansalaisuudeltaan tietty sveitsiläisiä.

Kävin paikallisessa kirjakaupassa etsimässä postikorttia Lausannen upeista maisemista. Tarjolla oli satoja erilaisia kortteja, mutta klassisia kaupunkimaisemakortteja ei löytyä mistään. Aikani etsittyäni löysin vihdoin kortin jossa kauniin vesistön takana kohosi jylhät lumihuippuiset vuoret. Ihmettelin miksi paikallisia maisemia esittävä kortti oli piilotettu sikkurasilmäisten maanviljelijöitä ja jakkihärkiä esittävien korttien sekaan, mutta ihmetys muuttui virnistelyksi kun tarkistin kortin takaa pienellä painetusta tekstistä kuvauspaikan - Keski-Tiibet.