29.11 Rytmit sekaisin

On tiistai-iltapäivä ja minä istuskelen kotosalla kalsareissa. Tulin viimeyönä kotiin kolmen aikaan jalkapalloturnauksesta, johon vaihtareista koostuva Bern-out-joukkueemme osallistui kuuden hengen voimin. Viimeinen peli alkoi 01:30 josta johtuen kotiutuminen jäi melko myöhäiseksi. Eilinen oli muutenkin kummallinen, koska heräsin aamulla jo 05:30 ja läksin keskustaan sipulimarkkinoille, joka on yksi Bernin suurimmista tapahtumista. Lumisateiseen keskustaan oli kokoontunut satoja näytteilleasettelijoita myymään sipulikoristeita, sipulikeittoa, sipulimakkaraa, sipulileipää ja mitä tahansa mitä nyt sipuleista voi suinkin valmistaa. Tyhjään mahaan nautitut paikalliset glögit eli glüweinit kihahtivat päähän heti aamutuimaan ja ehkä juuri siitä johtuen tapahtuma oli todella persoonallinen ja hauska. Kakarat heittelivät konfetti-nimellä kulkevaa paperisilppua pahaa-aavistamattomien ohikulkijoiden naamalle ja koputtelivat ihmisiä kalloon vingahtelevaa ääntä päästelevillä muovivasaroilla. Kun kotiuduin tapahtumasta puolen päivän aikoihin ja riisuin takkini, lösähti kauluksestani lattialle läjä paperisilppua ja nyt sitä on kaikkialla sängyssä, käytävällä, vessassa, vaatehuoneessa, housuissa,varpaiden välissä ja ties missä. Pitänee hakea imuri ja siivoilla paikat.

Ovat näköjään pystytelleet pihamaalle jouluvaloja ja huoneeni ikkunaa vastapäätä olevan kerrostalon seinään on rakennettu kirkkaista jouluvaloista iso tähti. Kävin keittiössä ja ajattelin, että keittelen itselleni kupillisen kahvia perinteisellä suomityylisellä kahvinkeittimellä kun vähän kaikkien tekemisiin puuttuva ja auliisti neuvoja jakava brittineiti otti asiakseen opastaa minut todellisen kahvinautinnon ääreen espressokeittimen avulla. Kyseessä on siis noin 20cm korkea alumiininen pannu, jonka alaosa on ruuvattavissa irti ja yläosassa on pannu johon valmis kahvi lopulta asettuu. Keittimen käyttö tuntuu olevan helppoa: alaosaan vettä, keskiosassa olevaan suodattimeen lusikoidaan kahvia, ruuvataan kapistus kasaan ja laitetaan liedelle kiehumaan. On kyllä myönnettävä, että ennakkoluulojeni vastaisesti kahvista tuli erittäin maukasta ja sopivan vahvaa. Ehkä kyseessä on vain kofeiinin puutteesta johtuva ”ihan mikä tahansa kahvia muistuttava on ihanaa”-tila, mutta vielä kymmenisen minuuttia espresson nauttimisen jälkeen suussa maistuu yhä miellyttävälle ja olo oli sanottaisiinko terävä. Kokeilen keitintä lähipäivinä uudelleen ja jos kokemus on yhtä vakuuttava, hankin itselleni suomeen samanlaisen keittimen. Ei liene maksa paljon, sen verran yksinkertainen kapistus on kyseessä.

Jossain välissä viimeviikolla sain sulan hattuuni uuden kokemuksen merkiksi. Hendrik oli autoineen matkalla noin 30km Bernistä olevaan IKEA:an ja minähän kauppaan tutustumattomana änkesin mukaan. Kovasti tuntui mukana olleita vaihtareita viihdyttävän kun totesin, etten ole koskaan kyseisessä liikkeessä vieraillut. Jostain syystä yleinen käsitys oli se, että suomessa ja ruotsissa siniseinäisiä IKEA-halleja on jokaisessa pitäjässä, parhaimmissa kaksi. No ei ole, mutta vuoden päästä availevat yhden Haaparantaan, joten eiköhän siellä tule sitten ainakin muutamaan otteeseen piipahdettua. Kun pääsimme perille olin aidosti yllättynyt siitä kuinka valtava liike oli kyseessä ja kuinka edullisia osa tuotteista oli. Ostettavaa olisi riittänyt vaikka kuinka paljon, mutta olisi tuhlailevaa hankkia Bernin asuntoon sen kummempia koristuksia koska joutuisin joka tapauksessa hylkäämään rojut heinäkuussa kun muutan takaisin Suomeen.

Lauantaina 26.11 Bernin yliopiston kansainvälinen toimisto oli järjestänyt vaihto-opiskelijoilleen retken eteläisen Sveitsin rikkaaseen Geneveen. Paikalle pyyhällettiin bussilla parissa tunnissa läpi lumisten maisemien. Ensimmäinen pysäkki oli punaisen ristin museon pihalla, jossa meidät ajettiin ulos kulkuvälineestä ja komennettiin laumaan museon kyltin eteen. Kymmenellä eri kameralla otettujen kuvien jälkeen nopsaan sisälle museoon, jossa sai valita ohjatun kierroksen joko Englanniksi tai Saksaksi. Parin tunnin kiireisen käytävärallin jälkeen kierros oli ohi ja päähän jäi sen verran, että sairasta sakkiahan me ihmiset ollaan. Museosta pikapikaa jäisen pihamaan poikki takaisin bussiin, ovet kiinni, kohti keskustaa ja bussi parkkiin. Reilun tunnin mittaisen lounastauon jälkeen juoksimme paikallisen turisti-infon eteen, josta lähdimme liikkeelle ohjatulle kaupunkikierrokselle. Vanhempi rouvashenkilö esitteli kaupungin historiaa, perinteitä ja rakennuksia parin tunnin kierroksen verran. Vaeltelimme siellä täällä ja pysähtelimme tasaisin välein ihastelemaan äärimmäisen mielenkiintoisia seiniä ja patsaita. Lukuisat tarinat kertoivat kuinka joku oli vetänyt jotakuta turpaan taistelukentillä, erään kreivin miehet olivat kiipeilleet kaupungin muureilla valloitusaikeissa, mutta saanut lopulta soppakattilan niskaansa neuvokkaan keittäjättären heittämänä ja näin kaupunki oli pelastunut pahansisuisilta valloittajilta. Kaupunkikierroksen loputtua hölkkäsimme läpi vanhan kaupungin kohti keskustaa, jossa kohtaamispaikalla odottavan bussin kuljettaja jo odotteli meitä kelloaan vilkuillen. Kun kaikki olivat vihdoin kyydissä, suhautti kuljettaja ovet kiinni ja kaasutti kohti moottoritietä hengästyneiden opiskelijoiden vilkuillessa toisiaan, että mitähän helvettiä tässä nyt oikein tapahtui? Geneve ohjatusti kiirehtien kuudessa tunnissa ei varsinaisesti vastannut käsitystäni mielekkäästä tavasta tutustua sinänsä ihan nättiin ja kivan oloiseen kaupunkiin, mutta tulipahan piipahdettua. Jospa sitä keväällä saisi uuden mahdollisuuden vierailla samoilla pelipaikoilla ihan ajan kanssa. Vaikka samanlainen kaupunkihan tuo on kuin muutkin. Hieman kalliimpi vain.