Kävin sitten äänestämässä Presidentinvaaleissa Suomen suurlähetystössä Bernissä. Jotenkin sitä ajattelee, että suurlähetystö olisi piikkilanka-aidalla rajattu kartano paremmassa osassa kaupunkia, mutta tämä oli kyllä ihan kaikkea muuta. Bussilla mentiin ties kuinka kauas keskustasta ja siellä sitten kivuttiin jonkun sortin virastotalon toiseen kerrokseen, jossa heti Kongostanin banaanitasavallan suurlähetystön tilojen vieressä oli ovi, jossa luki sievillä kultaisilla kirjaimilla notta the embassy of Finland. Sisällä oli vanhemmanpuoleinen setä ja täti touhuamassa vaalilipukkeiden, kirjekuorien ja liimapuikkojen kanssa selvästi mielissään pienestä säpinästä. Säpinällä tarkoitan tässä sitä kun paikalla käy jopa kolme ihmistä yhtäaikaisesti ja osalla on vielä sisälläkin pipo päässä! Minusta näytti, että vanhaherra-suurlähettilään olisi tehnyt mieli komentaa meidät jonoon, mutta hajaannuimme oma-aloitteisesti huoneeseen niin, että tiskillä oli vain yksi henkilö kerrallaan. Aivan kuin olisin havainnut hienoisen pettymyksen tämän kasvoilla...
Homma oli melko simppeli niille, jotka olivat ottaneet sinisen vaalilipukkeen mukaansa, mutta itsehän halusin maksimoida äänestyskokemuksen ja jätin lapun varmuuden vuoksi huoneeni pöydälle. Homma ei ollut silti kummoinen. Näytin setälle passia ja sain jonkun sortin lähetekirjeen, johon kaivoin Suomen äänestyspaikkani osoitteen sivupöydällä olevasta äänestyspaikkalistasta, joka oli käytännössä nitojalla niputettu nippu papereita. Saatekirje setälle, äänestyslippu tätiltä, mars koppiin, numero äänestyslappuun, kopista tätin luo tiskille, lappu kirjekuoreen, liimapuikolla kirjekuori kiinni, kirjekuori tätille, tämä laittaa sen toiseen kirjekuoreen, liimaa sen liimapuikolla kiinni, ojentaa minulle ja minä tiputan lapun lopulta jonkinsortin pahvilaatikkoon. Kiitos, hyvää päivänjatkoa ja näkemiin.
Aika pitkän matkan tekee ääneni täältä kaukaa kotosuomeen ja aika monta kirjekuorta pitää vaalivirkailijalla aukaista ennen kuin lipuke saadaan laskettua. Onhan se hienoa kuinka myös minun ääneni otetaan huomioon vaikka asustelenkin vähän kauempana ja järjestelyt äänestykseni mahdollistamiseksi on vähän erikoiset. Kaikki se vaivannäkö ja organisointi muutaman hassun ulkomailla asustelevan suomalaisen äänen vuoksi...
Ja todellinen koomikkohan olisi tietty äänestänyt tässä tilanteessa Aku Ankkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti