lauantaina, helmikuuta 04, 2006

5.2 Henkisen kasvun paikka

Lista asioista joihin pitäisi suhtautua tyynesti, mutta kun ei aina onnistu:
  1. Vessan ja suihkun ajastettu valokatkaisin, joka sammuu aina sopivasti kesken henkilökohtaisen huoltotoimenpiteen. Kymmeniä kertoja olen joutunut voimattomana huokailemaan kun kesken pesun tai istunnon valot napsahtavat pois päältä ja katossa oleva tuuletin lakkaa pärisemästä. Painan kyllä ajastimen nollaavasta katkaisijasta joka kerta ennen koppiin menoa, mutta sehän ei tarkoita sitä että sata vuotta vanha katkaisin oikeasti tajuaisi aloittaa laskemisen alusta. Eihän tässä todellisuudessa ole kyse isosta kriisistä koska takapuoli löytyy ihan vanhasta muistista ilman katsomatta ja totta kai suihkussa kulkusten pesu onnistuu myös sokkona, mutta miksi sen valon pitää naksahtaa pois päältä juuri sillä hetkellä kun ei millään pääse enää siihen katkaisimeen käsiksi? Tekee sen ihan tahallaan aivan kuin alleviivatakseen tosiasiaa, että minä pullamössösukupolven hemmotelluin kakara todellakin olen riippuvainen sähköstä ja juoksevasta vedestä. Kyllä on asiat hyvin kun näin pieni särö täydellisessä hyvinvoinnissa saa ihmisen pois tolaltaan, mutta ahistaa se silti! Saisin hävetä mutta kun en kiukultani kykene!

  2. Vihoviimeiset aivokuolleet ääliöt, jotka eivät osaa siivota yhteisistä keittiötiloista jälkiään vaikka kuinka jätetään keittiöön muistutuslappua ja keskustellaan asioista hymysuin kerroskokouksessa. Minun puolesta nämä ihmiskunnan pohjasakkaan kuuluvat surkeat vätykset saisi naulata vaikka ranteista kattoon niin pitkäksi aikaan että oppivat tiskaamaan likaiset astiansa, pyyhkimään hellalta borssinsa roiskeet ja viemään täyttyneen roskapussin kymmenen metrin päässä sijaitsevaan roskakuiluun. Kaoottisinta jälkeä saadaan aikaiseksi kun rynnätään vastasiivottuun keittiöön kokkailemaan isolla porukalla kolmen ruokalajin illallista itäeurooppalaisessa hengessä ja sitten huolella nautitun aterian jälkeen tiskaillaan hajanaisesti joitain astioita, mutta vain sen verran että seurueessa olevilta potentiaalisilta tyttöystäväehdokkailta saadaan kerättyä fiksu nuorimies-irtopisteet. Keskustellaan vielä kovaan ääneen siitä kuinka osa näistä tiskeistä oli varmaa tässä jo aikaisemmin ja ei tässä kyllä aleta muitten sotkuja siivoilemaan.

  3. Vaatehuoneessa ei ole valoja. Ovat selvästi päättäneet säästää valaisimissa ja pistokkeissa tätä luukkua rakentaessaan koska sähköpistokkeita koko huoneessa on vain kaksi, joista toinen on lavuaarin vieressä ja se toinen on huoneen toisessa ääripäässä lähellä ikkunaa. Eihän opiskelija nyt voi tarvita kuin maksimissaan kahta sähkölaitetta yhtäaikaisesti! Valaisimia katossa on nolla kappaletta ja ainoa kiinteä lamppu on pesualtaan päällä olevan peilikaapin yläpuolella syvennyksessä josta se tuikkii kyllä vähäistä valonkajoa myös vaatehuoneeseen, mutta sinne sisään astuessa oma varjoni pimentää näkymän. Se, että kaikki vaatteeni ovat tummia ei paranna tilannetta yhtään. Jos menen hakemaan vaatehuoneesta esimerkiksi sukkia, housuja ja t-paitaa, saan yleensä käsikopelon tulokseksi kolmet pitkät kalsarit. Aamulla jos kiireessä etsin sieltä pipoa niin saan tulokseksi isovarpaaseen juuttuneen pyykkikorin, ylähyllyltä päähän tippuneen rinkan ja pipon, joka osoittautuu myöhemmin rautatieasemalle juostessa villasukaksi.
Ei ole isoja juttuja mutta ku aina ei jaksais!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei mitään taiteellisia kirjoitustaukoja! Immeiset masentuu kun ei uusia blogeja tupsahtelekaan enää nauret...eiku...lukemisen tuskaa helpottamaan. We want more!

Mika kirjoitti...

Nyt on ollu sen verta reissuntynkää ilmassa, ettei ihan mahottomasti ole kyennyt koneen ääressä pönöttämään, mutta eiköhän tämä elämä tästä taas kohta rauhotu. :)