15.1 Wengen

Sunnuntai. Herätys 5:30. T-paita ja pyjamahousut päälle, peilin eteen irvistelemään, t-paita pois päältä ja uusi yritys, mutta tällä kertaa oikein päin. Intistä mukaan annetut släpärit jalkaan ja tukka pystyssä keittiöön keittelemään vahvaa espressoa, joka herättäisi vaikka Ariel Sharinonin koomastaan. Koko kerros nukkuu syvää unta ja käytävällä leijuvasta vanhan viinan hajusta päätellen muutama kerrostovereistani on tullut vain muutama kymmenen minuuttia sitten kotiin. Siitä tietää heränneensä aikaisin kun aamupalan yhteydessä katselee televisiota ja ainakin viideltä kanavalta näytetään vielä pornoa. Edellisen päivän alppiurheilu kiristelee lihaksia ja silmät ei millään meinaa pysyä auki. Jungfraujochin kupeessa, Wengenissä, järjestetään alppihiihdon maailmancupin pujottelukisa ja sinne mennään suomiporukalla hurraamaan kun naapurin Kalle laskee lujaa keppien välistä. Ylös, ulos ja rautatieasemalle siis. Kun vain saisi kerosiininmakuisen espresson naamariin ja pipo löytyisi jostain...

Noin puolentoistatunnin junamatkan jälkeen saavuimme Wengeniin. Sievä alppikylä on melko pieni ja keskusta on junasta ulos astuttaessa heti nenän edessä. Kisojen kunniaksi lähiseudun nuorista koottu torvisoittokunta veteli liekkipuvuissaan mm. Green Dayta ja muuta ripeää jytkettä kahden reippaankokoisen bassorummun antaessa tahtia. Rautatieasemalta on noin 20 minuutin kävelymatka kilparinteen maaliintulopaikalle, mutta pistelimme sinne tyypilliseen suomihenkiseen pikatikutustahtiin alle kymmenessä minuutissa muita turisteja matkalla ohitellen. Ensimmäisen kierroksen alkaessa kisarinne oli kokonaan varjossa, eikä pilvettömästä säästä huolimatta auringosta näkynyt kuin pieni kultainen reunus korkeimpien huippujen ympärillä. Paikallaan seisoskellessa tuli melko kylmä, mutta pienellä riehumisella veren sai taas kiertämään siedettävästi. Palander laski ensimmäisellä kierroksella viidenneksi parhaan ajan ja junamatkan aikana maalatut pirut Kallen metsään laskemisesta voitiin unohtaa helpottuneena. Olin ottanut mukaan Nikolalta joululahjaksi saamani metsästystorven ja taisin aiheuttaa muutaman turistin äkillisen pöksyjen sotkeentumisen puhaltelemalla siihen aika ajoin ilman varoitusta. Suomalaisia kannustusjoukkoja oli paikalla muutenkin yllättävän runsaslukuisesti ja kovaäänisesti. Hyvä meininki!

Toisen kierroksen alkuun mennessä aurinko oli tullut vuorten takaa esiin ja lämmitti nyt lumen tehostamana kisayleisöä, joka oli määrällisesti moninkertaistunut ensimmäisen kierroksen jälkeen. Kolmekymmentä ensimmäisen kierroksen parasta laskijaa jatkoi seuraavalle kierrokselle ja laskut suoritettiin nyt käännetyssä järjestyksessä parhaat viimeisenä. Ilmeisesti rata oli sieltä hankalammasta päästä kun väkeä suihki puskaan kuin mummoa luistimilla ja melko harva laskijoista pääsi edes hyväksytysti maaliin saakka. Palander pärjäsi onneksemme hienosti ja kakkossijahan sieltä metsästystorvisooloni ansiosta sitten lopulta tuli. Palkintojen jako suoritettiin keskustassa ja pääsimme seuraamaan showta melko hyviltä paikoilla aivan lavan vierestä. Mikäs siinä, kiinnostava spektaakkeli. Kyllähän se televisiosta katsottuna näyttää aika paljon latteammalta ja kliinisemmältä kuin ihan ite omin silmin siristeltynä. Nyt kun on nähnyt ainakin muutaman pätkän jyrkistä rinteistä ja nähnyt kuinka siellä ukot kolistelee keppejä päin niin koko touhu vaikuttaa paljon kiinnostavammalta. Kyllä ne tulee lujaa hankalista paikoista, pakko se on myöntää.

Bratwurstia ja korkeatasoisten urheilukisojen seuraamista hienoissa maisemissa. Reissu jylhien maisemien seassa. Hyvä suoritus suomalaiselta urheilijalta. Näitä lisää.