16.6 Aktiivisia aikoja

Hiekka vähenee tiimalasissa. 34 päivää ja Suomeen. Itse en ole vielä vääjäämättömän kotiinpaluun läheisyyttä täysin tajunnut, mutta huomaan kuinka illanvietot ja aktiviteetit ovat lisääntyneet ja yleisesti ottaen eletään kuin lopun aikoja. Jokaisesta päivästä yritetään tiristää viimeisetkin minuutit ja jostain syystä esimerkiksi vuorimaisemat vaikuttavat jälleen tuijottamisen arvoisilta. Kohta niitä ei enää näe.

Tuntuu, että joka päivä tapahtuu kaikkea niin paljon kaikkea, että mitään ei saa kirjoitettua ylös. Olen katsonut jalkapallo-ottelua Puolan suurlähetystössä, syönyt racklettea sveitsiläisten jamppojen luona, jotka ovat olleet suomessa vaihdossa, tullut kumiveneellä jokea alas Thunista Berniin 30km, ottanut joenrannassa aurinkoa, uinut tuossa lähellä olevassa uima-altaassa, grillannut, kaljotellut, katsonut vähän lisää jalkapalloa ja vaikka mitä muuta. Joka päivä jotain.

Luentoja ei ole paljoa ja ne vähätkin tuntuvat vastenmielisiltä. Yliopiston sisätiloihin meneminen vaatii tahdonvoimaa enemmän kuin useimmilla meistä riittää. Muut suomalaiset ovat hurahtaneet auringon ottamiseen täysin ja pyhittävät tunteja päivässä nurmella makailemiseen. Itse koetan olla maltillinen ja suojata jo kerran palaneen nahkani liialta poltteelta.

Miettisen Oskari, joka vaikuttaa Erasmuksena Achenissa, Saksassa tuli Keski-Euroopan kiertueensa päätteeksi kyläilemään ja minä koetin näyttää paikkoja hänelle ja viehättäville seuralaisilleen. Oskarihan opiskelee Jyväskylässä samaa TJT:tä kuin minä joten tuttuja ollaan jo entuudestaan. Aloiteltiin iltaa Gürten-harjun päällä grillailemalla, siirryttiin keskustaan oluelle ja siitä Reitschulen kahvilan parvekkeelle nojailemaan. Viihdyin kyllä porukassa hyvin ja vierailijatkin tuntui hymyilevän. Runsaalla oluen nauttimiselle lienee jotain vaikutusta asiaan, mutta mukavaa oli muutenkin.

Jalkapalloa tulee joka tuutista joka puolella maailmaa ja myös täällä. Itse olen seurannut pelejä ihan sosiaalisista syistä ja ihan jännähän noita pelejä on tuijottaa muutaman oluen jälkeen. Puola – Ecuador-pelin katsoin Puolan suurlähetystössä Bernin vanhemmassa kaupunginosassa, jonne sain kutsun Puolalaisten kavereitteni kautta. Suurlähetystön virkaa toimittavan kartanossa oli tarjolla juotavan ja suolaisen naposteltavan lisäksi ihan täysi grillikattaus, joka tarjoiltiin takapihalla olevassa puutarhassa. Paikalla oli noin 50 henkeä, joista tietty valtaosa oli Puolalaisia, mutta myös Bernissä sijaitsevien muiden maiden suurlähetystöjen väkeä. Puoliajalla potkittiin jalkapalloa ja saatiin aikaiseksi muutama kauhun hetki suurlähetystön ikkunoiden karmien kanssa. Muutama kukkapuska sai myös valitettavia osumia harhautuneista keskityksistä johtuen. Kerrassaan mukava ilta yllättävässä ympäristössä. Ilmaisella oluella ja ruualla ei tietty voi oikein pahasti pieleen mennäkään.

Nyt istun tässä olohuoneessa. saksalainen Lasse syö riisiä sienikastikkeella ja sveitsiläiset tytöt katsovat telkkaria. Ulos kun tihrustaa tuosta isosta ikkunasta niin näyttää aika pilviseltä. Tuoksuu tuo Lassen sapuska niin hyvälle, että taidan itekkin jotain ruveta touhuamaan ruuan kanssa. Että tämmöstä. Tavallista.