keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

28.6 Juhannus!

Juhannus meni jo aikaa sitten ja useimmilla meistä on vain hämäriä muistoja torstain ja maanantain välisestä yöstä, mutta jospa kokeilisin siitä huolimatta käydä läpi omakohtaiset kokemukseni yleisellä, mutta erittäin huolellisesti valikoidulla tasolla. Sveitsiläinen juhannus vietettiin Keski-Euroopan Kemissä eli Zürichissa. Siellä opiskeleva Kuusiston Ville tarjoutui laupiaan samarialaisen tavoin majoittamaan seitsenhenkisen suomiporukkamme valtavan asuntonsa olohuoneen lattialle.

Liikekannallepano kohti Zürichia suoritettiin perjantaina ajelemalla junalla kohti Worb Dorfin idyllistä panimoa, jossa saa kesäperjantaisin klo 14-18 Zwickel-nimistä sameaa olutta suoraan panimon vanhalla lastauslaiturilla olevasta masiinasta edullisesti frangin per annos. Muutaman tuopillisen jälkeen alkoi laulattaa, naurattaa ja ryhmämme jäsenet päättivät ostaa panimon tuotetta myös matkaevääksi. Kassasedän laskuvirheen ansiosta ensimmäisestä korista maksettiin ainoastaan pantit ja toisen korin sisällöstä vain vaatimattomat 11 frangia (7€).

Voin silminnäkijänä kertoa, että tunnin junamatka Zürichiin oli äärimmäisen eläväinen ja äänekäs. Koska varsinaisia istumapaikkoja ei ruuhkaisessa junassa ollut, vietimme matkan seisaaltaan vaunun eteisessä, jossa muutama varusmies joutui todistamaan mm. Kikan Sukkula venukseen- ja Apinamies-kappaleet sekä joitain muita valikoituja juomalauluja asiaankuuluvilla koreografioilla havainnolistettuina. Varusmiehet ovat tiettävästi edelleen vahvassa lääkityksessä.

Tässä vaiheessa on syytä selventää, että tämä mainitsemani suomiporukka koostui kuudesta tyttölapsesta, joita minä koetin toppuutella ja pitää poissa hankaluuksista tämän juhannuskiertueen ajan. Voin kertoa, että täydessä juhannuställingissä kahta olutkoria mukanaan raahaava, laulaen liikkuva ja suomeksi kiroava vaaleaverikköseurue voi saada osakseen hyvin pitkiä katseita vilkkaalla rautatieasemalla ja aiheuttaa yleistä pakokauhua. Itsehän toimin lähinnä joukkueen huoltajana ja pysyttelin suurimman osan ajasta jossain tapahtumien taustalla josta hiippailin tarkastamaan vauriot aina tomun laskeuduttua.

Juhannus sujui siis kosteissa merkeissä huonosti nukkuen ja paljon syöden. Tässä yhteydessä kostea tarkoittaa tietenkin runsasta uimista ja vesisateessa makkaran paistamista, joita ilman keskikesän juhla tuntuisi lähinnä tyhjänpäiväiseltä muniin puhaltelulta. Tunnelmaa laimensi ainoastaan Sveitsin valitettavan pieni sääskikanta, joka ei tiettävästi onnistunut aiheuttamaan yhtään kutisevaa pahkaa ryhmämme jäsenille.

Nuoruusiän dementiasta johtuen perjantaista ei ole Zürichiin päästyämme juurikaan muistikuvia ja lauantaikin tuntuu melko utuiselta. Jossain välissä joku ui joessa, osa poltti selkänsä auringossa ja osa karkasi kohti Berniä ihan omia aikojaan. Lauantai-illan vietimme pienen lammen vieressä, jossa paikallinen suomiseura vietti juhannusta noin 30 hengen voimin syöden, juoden ja jätkänkynttilöiden kanssa touhuten, kunnes ukkosmyrsky lopulta kasteli ihan kaikki ja kaiken sisältä ja ulkoa. Savuava nuotio ja mustaksi palaneita makkaroita, joiden ympärillä huojuu litimärkä lauma öliseviä ihonvärisiä pötkylöitä. Tätä lähemmäs Suomea ei Sveitsissä pääse!

Ei kommentteja: