Kurkistin sitten sinne patjan alle naama skeptisyydestä happamana. Puisista ritilöistä tehty pohja. Hetkinen...mikäs tämä luukku tässä? Ja saranat? Ja tämmöset tukiraudat?! Voi herran pieksut mullahan on säädettävä sänky!
On kuin olisi ajellut vuoden 1994 Ford Mondeolla monta vuotta ja yhtenä arkiaamuna huomaa tuulettimen säätövipujen alapuolella pienen napin, joka liikennevaloissa testattuna osoittautuu Ritariässän hyppynapiksi! Tai jos vaikka on omistaa 1988 vuosimallin Seat Ibizan ja lämpimänä keväisenä päivänä sitä pihalla pestessä huomaa, että kuskin ovessa olevan naarmun alta hohtaa kullasta tehdyt pellit! Eihän tämmöstä tapahdu kuin elokuvissa! On niin mukavaa että ääneen naurattaa! Sängyn päädyn saa nostettua juuri niin kuin haaveilin ja lukeminen on...no lukeminen on kyllä yhtä vaivalloista kuin aikaisemminkin. Vaan onpahan ainakin olosuhteitten puolesta kaikki kohdallaan.
Muutenkin menee kertakaikkisen hienosti. Olin tässä pari päivää kipeänä vaan nytpä alan olla jo terveiden kirjoissa. Ulkona en ole päässyt käymään, joten käsitys tästä maailmasta ja elämästä rajoittuu siihen mitä ikkunasta näkyy. Siellä on kerrostaloja ja brittityylinen rivitalolähiö. Jotkut penskat siellä kiljuu ja sitoo toisiansa hyppynarulla pihakoivuun. Se siitä ulkomaan eksotiikasta. Sama voisi tapahtua missäpäin maailmaa tahansa. Suomessa tällainen näkymä on lakisääteinen jokaisesta kerrostaloasunnosta. Tietty maailman äärikolkat eivät välttämättä pääse nauttimaan täysin samanlaisista idyllisistä maisemista. Esimerkiksi eskimoiden asuinalueilla ei välttämättä aina ole puita lähettyvillä joten he joutuvat sitomaan toisiansa hylkeenruhoihin tai valjakkokoirien kylkeen. Amazonin sademetsän intiaaneilla taas on puita, mutta hyppynaruista saattaa olla puutetta. He käyttävät sitten liaania tai muita viidakossa tarjolla olevia köysimäisiä kuituja. Viihtyisästä huoneistostani avautuu siis hyvin globaali näköala.
Nyt saatiin sitten vihdoin se uusi imuri tänne kerrokseemme. Tällä kertaa siivouskomerossa asustaa todellinen imureiden vastine neuvostoliittolaiselle ydinsukellusveneelle – iso, ruma ja ennenpitkää täynnä kuolleita merimiehiä. No ilman tuota merimieskohtaa kuitenkin...lattiat on jokatapauksessa vihdoin imuroituna.
Nyt kun olen tervehtynyt, voin mennä myös tuonne ulos katselemaan maailmaa ja kokea ehkä muitakin kuin kodinhoidollisia elämyksiä. Tästä lähtien en kirjaa ylös imurointiin tai pyykinpesuun liittyviä tapahtumia. Eiköhän ne ole jo käsitelty. Amen.
Löysin koneeltani ohjelman, joka kertoo eri kaupunkien etäisyyksiä toisistaan. Tässäpä muutama:
Etäisyyksiä täältä muualle:
Bernistä linnuntietä...
- Tornioon = 2324 km (Suomi)
- Torinoon = 209 km (Italia)
- Torontoon = 6440 km (Kanada)
- Tororoon = 5757 km (Uganda)
- Torreoon = 9400 km (Meksiko)
- Innsbruckiin = 300 km (Itävalta)
- Pariisiin = 440 km (Ranska)
- Barcelonaan = 746 km (Espanja)
- Berliiniin = 754 km (Saksa)
3 kommenttia:
Mietin, että miksi tuo sukellusvenevertaus tuntui niin tutulta. Siitähän on se vitsi että "What is long, hard and full of seamen?"
Kysymyksen alleviivatun kaksimielisyyden ansiosta vastaus voi olla joko "hipparat" eli "mulkero" eli "penis" tai vaihtoehtoisesti sukellusvene.
No tämä vertaus jota käytin pölynimurista oli jotain sinnepäin. Ikäänkuin tuo alkuperäinen sukellusvenevitsi olisi jätettu auton hansikaslokeroon pariksi kesäksi ja sitten kun sen sieltä sattumalta siivouksen yhteydessä löytää, on jäljellä enää juuri ja juuri tunnistettavissa olevat sulaneet piirteet.
Että siksi se tuntu niin kovin tutulta!
Mutta ei sieltä mihinkään kannata lähteä vaikka kuinka olisi vain 9400 kilometriä matkaa, kerta siellä on jo kaikki! - Kaipa sitä ollaan jo vähintäänkin Plüschin ja Adrian Sternin lavakarisma katsastettu?
Ovat minulle tuntemattomia suuruuksia ainakin vielä toistaiseksi. Laitetaan silti korvan taakse jos vaikka joskus tulisi mahdollisuus tutustua.
Lähetä kommentti