14.12 Pikkujoulut

Yliopiston kansainvälinen toimisto on järjestänyt kaikessa suopeudessaan vaihto-opiskelijoilleen pikkujoulut opiskelija-asuntola Fellergutin baarimaisessa aulassa, jossa ennakkoon ilmoittautuneille on tarjolla tarpeellinen määrä drinkkejä ja naposteltavaa muodollista 12 frangin könttämaksua vastaan. Väki on pakkautunut baaritiskille ja vilkasliikkeiset baarimikot napauttelevat tiskiin tasaisin väliajoin Pina Coladaa, Tequila Sunrisea, vodkaa, olutta, ja glüweiniä hälinän ja vanhoista stereoista kajahtelevien menneitten vuosikymmenten hittien muodostaman metelin voimistuessa hetki hetkeltä.

Tarjolla on lähes ilmaiseksi useampaa eri sorttia alkoholipitoisia juomia, huone on koristeltu juhlavaksi ja ilmapiiri on vähintäänkin iloinen. Kaikesta huolimatta mieleeni hiipii outo tunne ja jokin tuntuu olevan pielessä. Pysähdyn hetkeksi, hiljennyn miettimään ja pian katselen sieluni silmin näkyä, jossa mustan usvan keskellä, vessan lattiaan liimautuneilta kasvoilta heijastuvat synkät aatokset. Hitaan hengityksen katkeillessa sinisävyiset huulet muodostavat rohisevalla äänellä hiljaista valitusta – tila on niin kammottava, että sille altistuessa vakainkin ihmisyyden puolustaja huomaa yllätyksekseen pohtivansa eutanasian laillistamisen positiivisia puolia. Ja äkisti korvissa kaikuvat lukuiset lupaukset, jotka painokkaasti vannovat värisevin äänin ”ei ikinä enää!...oli muuten viimeinen kerta!..”.

Näky katkeaa äkisti läsähdykseen ja häikäisevä todellisuus ponnahtaa tajunnan pintaan hälisevän juhlahuoneen ja musiikinjytkeen muodossa. Opiskelijatoverini läimii minua selkään ja paukauttaa kaksi tequilaa pöytään. Muutaman kainalopierun ja naurunhirnahduksen jälkeen poikkeuksellisen pahanmakuinen viina katoaa nieluuni ja sormeni kohoaa kuin itsestään baaritiskin suuntaan uusien juomien tilaamisen merkiksi. Lyhyen kantaman profetia on jokaisen siemauksen jälkeen lähempänä toteutumistaan ja Tuomiopäivän viides ratsumies, herra Ilmainen Viina, karauttaa yli pimeän taivaan juhlivaa pikkujoulukansaa tyytyväisesti silmäillen. Ikinä eivät opi...